Victoria Lampa-Ahlholm: B-kurs konsert.

“Men barn? Barn som inte är maskrosbarn, som inte trotsar kylan och asfalten, som stannar under ytan och drunknar i sin egen sorg – de blir beskyllda. När de går sönder, blir destruktiva, tappar fotfästet, kallas de hopplösa, svaga, problem.

Men ingen ser på en näckros som aldrig nådde ytan och säger: “Den borde ha kämpat mer.” Ingen klandrar den för att djupet var för stort eller ljuset för svagt. Man förstår att det var omständigheterna, inte blomman, som var felet.”

Fritt inträde.

Victoria Lampa-Ahlholm: B-kurssi konsertti.

“Mutta lapset? Lapset, jotka eivät ole voikukkalapsia, jotka eivät uhmaa kylmyyttä ja kovaa asfalttia, jotka jäävät pinnan alle ja hukkuvat omaan suruunsa – heitä syytetään. Kun he menevät rikki, muuttuvat tuhoisiksi, menettävät otteen elämästä, heitä pidetään toivottomina, heikkoina, ongelmina.

Mutta kukaan ei katso lumpeenkukkaa, joka ei koskaan saavuttanut vedenpintaa, ja sano: “Sen olisi pitänyt yrittää enemmän.” Kukaan ei syytä sitä siitä, että vesi oli liian syvää tai valo liian heikkoa. Ymmärretään, että kyse oli olosuhteista, ei kukasta itsestään.”

Vapaa pääsy.